Vastaisia tuulia

Ajatus koko kesän purjehdusreissuun syntyi viime kesän lopulla. Olimme molemmat koko kesän töissä, ja ehdimme purjehtia lähinnä viikonloppuisin. Kesä tuntui kuitenkin stressaavalta, kun torstai-iltana pakkasimme aina tavaroita päästäksemme perjantaina heti töistä suoraan merelle. Sunnuntai-iltana palasimme myöhään kotiin ja maanantai meni viikonlopun sotkuja siivotessa. Tuntui, ettei aikaa riittänyt juuri muulle, ja sunnuntaisin harmitti aina lopettaa retki kesken.

Kesän lopulla saimme puristettua viikon loman ja pääsimme kymmeneksi päiväksi reissuun. Olimme odottaneet retkeä koko helteisen ja aurinkoisen kesän. Kun vihdoin lähtöpäivä koitti, tipahti lämpötila kymmenellä asteella, ja alkoi puhaltaa kova vastatuuli. Moottori jaksoi hädin tuskin kuljettaa meitä Barösundista Snappertunaan noin viiden mailin matkan. Ensimmäiset päivät loikoilimme Päivin vanhempien mökin rannassa tähystäen merelle, josko tuulet rauhoittuisivat. Kun vihdoin uskaltauduimme merelle, jouduimme Jussarön edustalla hurjan myrskyn silmään. Ympärillä näytti siltä kuin olisimme olleet keskellä mustavalkofilmiä. Pääsimme lopulta kuitenkin turvallisesti kiinnittymään Jussarön laituriin. Koko loppumatka meni tuulien kanssa jännittäessä. Ne tulivat pääsääntöisesti väärästä suunnasta ja olivat turhan kovia, hieman ylirikatulle pienelle veneellemme. Muutama hyvä purjehduspäivä osui matkapäivien varrelle, mutta näin lyhyessä ajassa ne eivät suuremmin lohduttaneet.

Parhaina päivinä purjehdus oli kuitenkin niin suurta nautintoa, joten emme antaneet tämän epäonnisen kokemuksen lannistaa. Päätimme, että jos pitäisimme koko kesän lomaa, voisi sinä aikana rauhassa olla muutama huonompikin päivä, mutta pääsisimme myös nauttimaan kesäisistä leppoisista tuulista.

Valmisteluista voisi kirjoittaa kokonaisen jutun erikseen, sillä niitä on tehty viikkokaupalla pitkin kevättä. Veneeseen on asennettu härveli jos toinenkin ja sisustukseen on tehty pieniä parannuksia, sillä pieni vene toimii kelluvana kotinamme tämän kesän ajan. Vihdoin kesäkuun ensimmäisen päivän iltana pääsimme matkaan. Ilta alkoi jo hämärtyä, joten leudossa tuulessa hurruttelimme perämoottorilla Pikku Leikosaareen, josta oli tarkoitus jatkaa matkaa seuraavana päivänä Tallinnaan ja Viron rannikkoa pitkin kohti länttä. Aurinko on hemmotellut kesäloman alkua, mutta tuulet eivät ole olleet yhtä lempeitä. Lähdimme Leikosaaresta takaisin kotisatamaa kohti tuomaan unohtuneita auton avaimia, ja kryssiminen 10 m/s vastatuuleen oli lyhyelläkin matkalla melkoista jytkettä. Tallinaan ei siis ainakaan toistaiseksi ole ollut asiaa.