Tuulista viis, eteenpäin siis

Lorvailu, tai pikemminkin konnan elämä, Fårön maalaisidyllissä alkoi jo käydä työstä, ja kaipasimme jälleen maiseman vaihdosta. Jokapäiväiseksi ohjelmanumeroksi on muodostunut säätiedotusten kuuntelu VHF:llä, sillä emme ole päässeet internetiin tarkastamaan tuulitietoja. Säätiedotusten kuuntelu pitää elämämme myös edes jonkin sortin järjestyksessä, sillä pyjamapäivä toisensa jälkeen alkaa pikku hiljaa pehmentää aivoja. Säätiedotusten kuuntelu on kuin yläasteen ruotsintuntien kuunteluharjoitukset: kirjaan ruutuvihkoon aina päivämäärän, kellonajan ja lähetyksessä luetellut tuulitiedot Juliuksen pyöritellessä silmiä vieressä. Sama meininki siis kuin yläasteella.
Kovia tuulia oli edelleen odotettavissa, mutta aallokko oli laskenut ja päätimme jatkaa eteenpäin. Meidän kanssa samaan aikaan satamasta irrotti köydet myös 40 jalkaisella Swanilla matkaa tehnyt sympaattinen ruotsalaispariskunta, ja sovimme heidän kanssa pitävämme yhteyttä VHF:llä matkan edetessä. Swan ampaisi heti startissa edellemme, ja pian siitä oli enää jäljellä valkoinen täplä horisontissa. Tuuli alkoi myös hieman yltyä, ja päätimme jättää leikin siinä vaiheessa kun vielä oli hyvä fiilis, ja otimme kurssin kohti lähimpänä olevaa satamaa, Kappelshamnia. Swan jatkoi matkaa kuitenkin eteenpäin, sillä sataman syvyys ei riittänyt sille, ja laiturilla pesivät lokit olivat rouvalle liikaa.
Purjehtija on täysin säiden armoilla. Se on kuitenkin eri asia, kuin perustallailu, sillä niin monta asiaa täytyy ottaa huomioon. Ensimmäinen on tuuli: tuuleeko liian kovaa tai liian hiljaa, mistä suunnasta tuuli tulee ja onko se kehittänyt aallokon. Myös purjehtija nauttii auringonpaisteesta ja lämpimästä ilmasta, mutta vesisadettakin on opittava jos ei rakastamaan, niin ainakin sietämään. Yritä siinä sitten purjehtia näitä kaikkia muuttuvia tekijöitä pyöritellessä!
Vihdoin oli odotettavissa kivaa tuulta, jolla pääsisimme puolimatkan krouviin Visbyyn! Lähtöpäivän aamuna vesisade rymisi veneen kattoa vasten, eikä innostanut lainkaan liikkeelle lähtöön. Matkaakaan ei ollut kuin 30 mailia, joten kiirettä ei varsinaisesti ollut pakko pitää. Aamukahvit hörpittyämme, alkoivat pilvet kuitenkin väistyä, ja pääsimme auringonsäteiden siivittämänä matkaan. Kappelshamnin mainiot kalastajapapat olivat jo laiturilla puuhastelemassa veneidensä kimpussa ja heidän lisäksi meidät hyvästeli kaksi yksinpurjehtijaa, joista toinen oli saksalainen. Olimme edellisenä päivänä louskuttanut hieman merikuulumisia saksaksi, josta hän oli varsin mielissään. Mies ei ollut varmaan muutamaan päivään jutellut kenenkään kanssa, ainakaan saksaksi!
Vihdoin pääsimme kunnon lomapurjehdukselle. Tuuli oli lempeä, ja juhlimme nimipäivääni juomalla limpparia ja syömällä vatsat täyteen paprikatöhnällä päällystettyjä suolakeksejä. Jullekin sai vihdoin sihauttaa bissen auki. Lopulta tuuli kävi niin lempeäksi, että viimeiset mailit ajoimme koneella, sillä Visbyn kaupunki oli jo näkyvissä, eikä kärsivällisyytemme riittänyt matkan taittamiseen pikkutuulessa räpsyttelevien purjeiden kanssa. Köydet kiinnitettiin laituriin viideltä, juuri sopivasti illan rientoja varten.