Jätimme juhannusaattona Visbyn sataman taaksemme ja lähdimme kohti Ruotsin rannikkoa. Päätimme ottaa suunnaksi Idön saaren, joka oli kutakuinkin suoraan länteen Visbystä. Edellisen avomeriylityksen vibat mielessä vatsanpohjassa kutkutteli mukavasti köysiä irrotellessa. Keli oli mitä parhain ja purimme reivinkin isosta purjeesta heti alkumatkasta. Päivin faija antoi meille lähteissä matkaan nipun CD-levyjä, jotka sisältävät faijan kaverin, Tiilin Arin, höpinöitä, sekä rokkia eri vuosikymmeniltä. Kokemuksemme Ruotsin radiosta ovat tähän mennessä olleet aika karmivia vaihtoehtojen ollessa lähinnä puheohjelmia ja teknoa, joten tyytyväisinä pistimme CD:t pyörimään ja nautimme kesäaamun raikkaasta tuulesta. Jännittäväksi odotettu ylitys osoittautui kuin lätsähtäneeksi pannukakuksi, kun puolenmatkan jälkeen jouduimme kiskaisemaan Suzukin käyntiin tuulen himmattua lähes täysin.
Ehdimme illaksi sopivasti Idön vierasvenesatamaan keskelle ruotsalaisten juhannusjuhlia. Siellä oli varsinainen kalabaliikki käynnissä, sillä pieni satamalaituri oli tupaten täynnä veneitä, ja lisää saapui tiputellen. Päädyimme kylkikiinnitykseen viidenneksi veneeksi, ja meidän perään vastalaiturin veneistä vedettiin peräköydet. Sitä sekamelskaa möbleerattiin sitten edes takaisin ja ympäri moneen kertaan, kun veneitä saapui tai lähti. Muuten ruotsalaisten juhannusmeiningit olivat ehkä hieman laimeat, sillä enimmäkseen ihmiset kököttivät, ehkä myös sateisen ilman vuoksi, omissa veneissään satunnaisesti naapureille jotain huikkaillen.
Charapita lintuperspektiivistä (Päivi kävi viemässä mastolle ystävyysviirin nostimen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti