Sormuset

Vaikka matkamme onkin jatkunut jo Bornholmille ja oikeastaan sieltä eteenpäinkin, palaamme hetkeksi Köpikseen, jota ei voi sivuuttaa mainitsematta Sormusia. Heidän ansiotaanhan oikeastaan on se, että ylipäätänsä pääsimme perille. Toukokuun kuudes päivä tein henkilökohtaisen nopeusennätykseni välillä Pursimiehenkatu-Lauttasaari, ja heti kellon lyötyä neljä viiletin töistä kohti Sindbadin laituria. Julius istui jo Unelmassa, kun saavuin puuskuttaen paikalle. Levitimme salongin pöydälle suuren Itämeren kartan, joka oli niin suuri, että se tuntui koko maailman kartalta. Oli vaikea kuvitella, että muutaman viikon päästä me seilaisimme kartan keskipisteessä. Sieltä lähimpään rantaan olisi matkaa kymmeniä maileja, ja me killuisimme siellä pienessä Charapitassa aivan kahdestaan. Teijo ja Eija näyttivät vanhoja lokikirjoja ja kertoivat innostuneina meille tuntemattomista vesistä. Ruotsin rannikko, Tukholma (jonne ei Teijon mukaan kannata unohtua liian pitkäksi aikaa shoppailemaan), Gotlanti ja Öölanti. Kaikki nämä paikat tulisivat meillekin kesän aikana tutuiksi. Kirjoitin pienelle lapulle muistiinpanoja vierailemisen arvoisista satamista. Kotiin viemisiksi saimme niin paljon karttoja, että hädin tuskin jaksoimme kantaa. Niiden parissa vietin pari hikistä työpäivää Metsätalon kirjastossa, sillä ne tulisivat tarpeeseen.
Tasan kaksi kuukautta myöhemmin kiertelimme Köpiksen satamaa silmä tarkkana etsiskellen samaista venettä. Mainittakoon, että satamassa oli useampi sata venettä parissa eri satama-altaassa, joten tietyn veneen löytäminen ei kaikkien pystyssä sojottavien mastojen seasta ollut lainkaan helppoa. Vaan onnistuihan se ja mikä parasta, Unelman vierestä löytyi tyhjä paikka Charapitalle. Tovi myöhemmin kuului laiturilta tuttu ääni, joka toivotti tervetulleeksi Köpikseen. Kuin olisi tullut kotiin. Saimme kaikki tarpeelliset vinkit ja tiedot, kuinka päästä alkuun satamassa ja kaupungissa. Eikä tässä vielä kaikki: seuraavana aamuna veneen kannelle kumahti uunituoreet sämpylät suoraan leipomosta!
Vietimme kaksi hauskaa iltaa Teijon ja Eijan kanssa kuunnellen ja kertoen merijuttuja, ja taidettiin siellä maailmaakin hieman parantaa. Unelman väen seurassa ei kerta kaikkiaan voinut olla viihtymättä, sillä aurinkoinen ilmapiiri tarttui väkisinkin. Kokemamme vastoinkäymiset eivät heidän positiivisen asenteensa ja rautaisen kokemuksen ansiosta enää tuntuneet läheskään yhtä hankalilta. Saimme kannustusta tulevia purjehduksia varten ja pääsimme nauttimaan herkullisen illallisen, jota muistellessa herahtaa vieläkin vesi kielelle. Ruoka ja juoma maistui erityisesti Juliukselle, joka seuraavana aamuna tosin mietti, oliko kala sittenkin ollut hieman suolaista. Myös Köpiksessä majaileva Ninni liittyi seuraamme illalliselle ja hänestä oli myöhemmin korvaamaton apu erään tärkeän asian hoidossa. Kävimme myös tarkistamassa Ninnin palatsin Frederiksbergin puiston laidalla, joka meni kyllä asuinpaikkojen top kolmoseen heittämällä. Teijon ja Eijan Unelma starttasi Köpiksestä muutama päivä ennen Charapitaa ja meillä on kova kiire saada heidät kiinni. Mahtavat Sormuset.