sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Pyörremyrsky

Kaksi päivää Visbyssä venähti lopulta viikoksi. Odottelu kiristeli vuorotellen molempien hermoja, mutta minkäs teit. Pienellä veneellä liikkujan on kunnioitettava tuulia, jotka puolestaan Gotlantiin saapumisemme jälkeen eivät kunnioittaneet meitä laisinkaan. Pari viikkoa tuuli puski lounaasta – juuri siitä suunnasta, jonne seuraavaksi olimme matkalla. Neljänkymmenen mailin kryssiminen ei Charapitalla tullut juuri kysymykseen, joten oli aika viettää kaupunkilomaa. Kun olimme kolunneet Visbyn vanhankaupungin sokkeloiset kujat, huristelleet autolla ympäri saarta, syöneet ulkona, käyneet leffassa ja viidesti jätskillä, sekä viettäneet taas muutaman konnan päivän, kasvoi tarve päästä merelle lopulta niin suureksi, että oli aika ottaa käyttöön suunnitelma B. Öölannin sijaan päätimme huiskaista jonnekin, ”ihansamaminne” Ruotsin rannikolle, ja jatkaa siitä saariston suojissa matkaa eteenpäin.

Vierassataman satamakonttorin ikkunoihin tulostetut tuuliennusteet vesittivät kuitenkin suunnitelmat. Niitä katselemalla huomasimme, että seuraavalle päivälle oli ennustettu poikkeuksellisen kovia tuulia, sillä matalapaineen keskus oli pyyhkäisemässä juuri Gotlannin yli. Tuuliennuste näytti varsin mielenkiintoiselta, sillä säärintaman ollessa Gotlannin päällä, näytti sen keskuksessa olevan aivan tyyntä, mutta reunoilla rytisevän sitäkin enemmän. Päätimme, että säärintaman etenemistä on kuitenkin mukavampi seurata Visbyn satamasta, kuin puolivälistä matkaa kohti Öölantia.

Illalla nukkumaan mennessä oli tyyntä, ja ensimmäistä kertaa saimme Visbyn satamassa mennä nukkumaan niin, ettei vene pumpannut laiturissa ylös alas. Kun seuraavan kerran avasin silmäni noin seitsemältä aamulla, oli meininki aivan erilainen. Vene keikkui edes takaisin, vaan ei kuitenkaan pehmeästi rullaten, vaan terävästi nykien. Julius kirmasi kannelle, ja siellä oli festarit alkanut. Laiturilla palloili miehiä levitellen käsiä ja ihmetellen, mitä pitäisi tehdä, kun tuuli oli yltynyt jo niin kovaksi, että mastoissa paukkui ja köydet narisivat knaapeissa. Koska tämä ei vielä riittänyt, myös sataman betoniponttonilaiturit heiluivat sen näköisinä, että ne voisivat minä tahansa hetkenä irrota liitoksistaan. Ei kulunut kauaa, kun poijut rupesivat pettämään isojen veneiden perästä. Koska kaikki olivat hereillä ja paikalla veneissä, vältyttiin kuitenkin isommilta haavereilta. Yksi virolainen vene törmäsi ilkeän näköisesti laituriin, josta se käytiin hinaamassa suojaisempaan paikkaan. Brittipappojen otsarypyt syvenivät entisestään, kun he kuulivat, että sataman henkilökunta oli huolissaan laitureiden kestävyydestä, ja hälyttivät sukeltajat paikalle tarkistamaan kiinnitykset. Kävin aamukävelyllä aallonmurtajan toisella puolella katsomassa maininkeja. Aallot vyöryivät mereltä rantaan ja tyrskysivät rantakadulle saakka kastellen ohikulkijat. Niin korkeita aaltoja en koskaan ole nähnyt Itämerellä. Myrsky rymisi satamassa koko päivän ja iltaa kohti siitä oli jäljellä enää navakka tuuli. Parhaimmillaan satamasta oli mitattu 26 m/s, joten ei enää tuuliennusteen näkymä ihmetyttänyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti